Arkiajatus 2, 26.4.2014

arkiajatus 2/5: sokerista..
Tänään ja itse asiassa koko viikon olen miettinyt sokeria. Minua on ahidstanut sokeri. Olen sokeriaddikti. Tai ehkä paremmin sanottuna suklaa-addikti. Tässä on ollut todella hyvä aika tehdä itse itselleen pientä tieteellistä koetta. Paaston aikana en juurikaan käyttänyt sokeria ja tällä tarkoitan siis suklaata, karkkia, makeita leivonnaisia yms. Nyt, kirkkaalla viikolla tämä suklaa/karkkikiintiö on otettu takaisin todella hyvin..

Miksi, voi miksi, ihmisen täytyy syödä sokeria eri muodoissa? Mitä se siitä oikeasti saa, muuta kuin hetkellisen makean maun suuhun. Olo on ollut kamala. Varsinkin kun täytyy myöntää, etten ole oikeasti osannut syödä ranskatarten tavoin nauttien hienostuneesti vähän hyvällä omalla tunnolla. Minuun sopii hyvin joko Krysostomoksen tai Basileioksen sanat:" Pelkään miettiä miten juhlitte helluntaita kun pääsiäisenä jo veditte tällaiset överit" (vapaa suomennos itseni, mutta ajatus se, mitä kirkkoisä on sanonut..)

Eräs munkki kirjottaa kirjassaan Tie ylösnousemukseen viimeisessä luvussa siitä, että paastosta pitäisi oppia jotain ja tuoda omaan arkeen siitä jotain... Miksiköhän en osaa jatkaa hillittyjä ruokailutottumuksia, kun paasto kuitenkin opasti, että kun syö paastotyyliin olo ja mieli ovat paljon kirkkaampia ja kevyempiä?

Nyt kirkkaalla viikolla huomasin itsesäni mm. sen, että sokeriton seuraavapäivä on tuskaa. Oikeesti. Olo on todella jähmeä, voimaton, saamaton, elämä ei tunnu mukavalta.. Sokeriin jää jumiin heti. Varsinkin kun annoin sen tapahtua, että piti saada päivä käyntiin "tasottavalla" suklaa-annoksella...

Aina voin tällä hetkellä toki lohduttautua sillä, että nyt oli kirkas viikko ja tänään lauantaina se onneksi loppuu, mutta osaakohan sitä koskaan aikuistua sillä tavalla, että ei tulisi vedettyä övereitä, ei edes sokerilla... Koska sokeria ei pidetä niin pahana kuin sitä, että olisi vetänyt överit esim. alkoholilla, on helppoa ja sallitumpaa käydä salaa kaapilla mutustamassa vähän sokeria ja suklaata.. Mutta jos ei pidä varaansa sitä huomaa, että kirkkaalla viikolla alkanut hillitön suklaansyönti ei ole päättynyt edes Helluntaina.

arkihaaste nro 2: syö jotain nauttien ja keskittyen siihen mitä syöt, banaania haarukalla ja veitsellä tai rusinoita yksi kerrallaan, juoda vettä niin että tuntee kuinka se valuu ruokatorvea pitkin mahaan... pysähdy maistamaan.