Pääsiäisen ilo ja ylösnousemuksen riemu ovat ortodoksisen kirkon ytimessä. Kuolleista ylösnoussut Kristus on kirkon perusta sekä juuri, mutta myös päämäärä mitä kohden Kirkko ja sen jäsenet pyrkivät. Ilman ylösnousemusta ei olisi pelastusta.
Johannes Krysostoms, 400-luvulla elänyt kirkkoisämme, valottaa asiaa kuuluisassa pääsiäissaarnassaan:
Älköön kukaan pelätkö kuolemaa, sillä Vapahtajan kuolema on meidät vapauttanut:
kuoleman hallussa pitämä kukisti kuoleman.
Tuonelaan laskeutuessaan Hän hävitti tuonelan.
Hän tuhosi sen, joka oli Hänen lihaansa maistanut.
Ja tätä odottaessaan Jesaja huudahti ja sanoi:
"Tuonela kukistui kohdatessaan sinut alhaalla." (Jes. 14:9)
Se kukistui ja niin se kohtasi loppunsa.
Se kukistui ja se saatettiin häpeään.
Se kukistui ja niin se kuoletettiin.
Se kukistui ja niin se menetti valtansa.
Se kukistui ja pantiin kahleisiin.
Se otti ruumiin, mutta kohtasi Jumalan.
Se otti maan tomua, mutta kohtasi taivaan.
Se otti, mitä näki mutti kukistui siihen, mitä ei nähnyt.
Kuolema, missä on sinun otasi?
Tuonela, missä on voittosi?
Kristus nousi kuolleista ja hävitti voimasi.
Kristus nousi kuolleista ja pahuuden henget tuhoutuivat.
Kristus nousi kuolleista ja elämä hallitsee.
Kristus nousi kuolleista, eikä kukaan kuollut ole haudassa.
Pääsiäinen ei kuulu ortodoksisen kirkon 12 suuren juhlan joukkoon, vaan pääsiäinen on suurin juhla yli kaikkien, se on juhlien juhla ja riemujen riemu. Pääsiäisen juhlinta ja muisto ei rajoitu vain yhteen päivään vuodessa vaan pääsiäiskausi ortodoksisessa kirkossa kestää 40 päivää. Lisäksi joka sunnuntai juhlistamme pääsiäistä.
Pääsiäiskausi jaksottuu vikko viikolta sunnuntaisin vaihtuviin teemoihin.
Ensimmäinen sunnuntai pääsisäisen jälkeen on omistettu epäilevällä Tuomaalle. Kirkko ei halua, että uskoisimme Kristukseen ilman ymmärrystä. Tuomaan sunnuntain kautta Kirkko antaa meille luvan epäillä ilosanomaa. Vapaassa tahdossamme voimme pohtia voiko tällainen riemu todella olla totta. Kirkon helmassa, jumalanpalveluselämän ja sakramenttien avulla, voimme turvallisin mielin kasvaa hiljalleen epäilyksestä uskoon, jotta voisimme olla Kristuksen sanojen mukaisia "autuaita, jotka uskovat, vaikka eivät näe." (Joh. 20:29) ja luottavaisella riemulla huutaa apostoli Tuomaan sanoin: "Minun Herrani ja Jumalani". (Joh. 20:28)
Mirhantuojanaisten ja vanhurskaan Joosefin muisto on seuraavan sunnuntain teema. Kristuksen kiinniottamisen jälkeen opetuslapset pakenivat ja piiloutuivat. He olivat Kristuksen lähimpiä ystäviä, mutta silti heitä vaivasi pelko. Joosef Arimatialainen oli ollut pelon vuoksi salaa Kristuksen opetuslapsi. Kristuksen kuoleman jälkeen hän voitti pelkonsa ja meni pyytämään Pilatukselta Kristusen ruumista, jotta voisi haudata Hänet kunniallisesti.
Samoin myös mirhantuojanaiset voittivat pelkonsa. Sapatin mentyä he ottivat mukaansa tuoksuöljyä, jotta voisivat suorittaa loppuun Kristuksen hautaamisen. He vasta matkalla pohtivat ongelmia mitä he saattaisivat kohdata: suuren kiven, vartijoiden mahdollisen vastarinnan, juutalaisten vihan. Silti he rohkein mielin kulkivat eteenpäin.
Mikä yhdisti Joosef Arimatialaista ja mirhantuojanaisia? Rakkaus Kristukseen. He olivat valmiita kohtaamaan vaikeuksia ja vaikka kuoleman Kristuksen tähden. Tämä sunnuntai opastaa meitä olemaan rohkealla mielellä kulkiessamme elämän myrskyjen keskellä kohti Kristusta.
Varhaiskirkon aikana pääsiäinen oli suuri kastejuhla. Uudet kristityt otettiin Kristuksen ruumiin jäseniksi pääsiäistä edeltävänä lauantaina. Suuri paasto muodostui kastettavien valmistautumisesta suureen päiväänsä. Pääsiäisenä he saivat kohdata Jumalansa ensimmäisessä ehtoollisessaan. Tämän jälkeen Kirkko ei hyljännyt uusia jäseniään oman onnensa nojaan vaan jatkoi opetusta juhlakauden teemoissa.
Kolme viimeistä pääsiäiskauden teemaa ovat: halvaantuneen sunnuntai, samarialaisen naisen sunnuntai ja sokeana syntyneen sunnuntai. Johanneksen evankeliumista löytyvät kasteteemoihin liittyvät tekstit opastavat Kirkon jäseniä yksin ja yhteisönä elämään Kristukselle otollisina. Niissä tuodaan esille myös Kristuksen voimallisuus ja rakkaus ihmisiä kohtaan. Kristus haluaa pelastaa meidät kaikki, on meistä itsestämme kiinni haluammeko ottaa vastaan Hänen rakkautensa.
Kristuksen toimintakausi maailmassa "päättyy" kun Hän astuu takaisin taivaaseen Isänsä tykö 40 päivän päästä pääsiäisestä. Pyhän Hengen toimintakausi on alkamassa Helluntaina. Se myös tarkoittaa, että on meidän aikamme osoittaa kuuliaisuutemme ja rakkautemme Jumalalle. On aika toimia - toimia rakkauden hengessä Jumalan kunniaksi ja lähimmäisen hyväksi. Tarkoituksen ja sisällön sekä voimat tähän työhön antaa meille kuolleista ylösnoussut Kristus.
En malta olla siteeraamatta tähän loppuun vielä Johannes Krysostomosta:
Hän ottaa vastaan viimeisen niin kuin ensimmäisenkin,
Hän suo levon yhdennentoista hetken työntekijällen kuten ensimmäisestä hetkestä työtä tehneelle.
Viimeisenkin hän armahtaa ja ensimmäisestä pitää huolen:
tuolle hän antaa, tälle lahjoittaa.
Hän ottaa vastaan teot ja hyväksyy aikeenkin.
Hän antaa arvon työlle ja aikomustakin hän kiittää.
Siis tulkaa kaikki sisälle Herranne iloon.
Niin ensimmäiset kuin toset, iloitkaa juhlasta.
Rikkaat ja köyhät, riemuitkaa toinen toistenne kanssa.
Kilvoittelijat ja välinpitämättömät, kunnioittakaa tätä päivää.
Te, jotka paastositte ja te, jotka ette paastonneet, riemuitkaa tänä päivänä.
Pöytä on runsas, syökää ylenpalttisuudessa.
Älköön kukaan poistuko nälkäisenä, sillä juhlaruokaa on paljon.
Riemuitkaa kaikki oikeamisyyden rikkaudesta.
Riemuitkaa kaikki uskon juhlapidoista.
Älköön kukaan valittako puutetta, sillä yhteinen valtakunta on ilmestynyt.
Älköön kukaan itkekö rikkomuksiaan, sillä anteeksiantamus on noussut haudasta.
Ylösnousemuksen riemu on ikuista!!
KRISTUS NOUSI KUOLLEISTA!!!
