Kirkko rukoilee ympäröidäkseen Jumalan yhteisellä rukouksella

Jumalanpalvelukset ovat Kirkon elämän hengitystä. Ilman aktiivista jumalanpalveluselämää Kirkko lakkaa olemasta elävä Kristuksen ruumis. Kautta 2000-vuotisen historian Kirkko on pyrkinyt pyhittämään aikaa, jota elämme tässä maailmassa.
Alexander Schmemann kirjoittaa:
"Aivan alusta asti liturginen perinne on sisältänyt ajatuksen vuorokaudesta liturgisena yksikkönä, jossa määrähetket ja -ajat - ilta, aamu, yö - piti pyhittää rukoukseen, eikä vain yksityiseen vaan myös kirkon rukoukseen."

Kirkolla on oma vuorokausirytminsä. Se on jaettu jumalanpalvelusten mukaan. Ortodoksinen vuorokausi alkaa auringon laskusta, Suomessa tämä on vakiintunut klo 18 tietämille. Tämä juontaa juurensa juutalaiseen vuorokausi-ajatteluun. Se voidaan lukea myös luomiskertomuksesta:"Tuli ilta ja tuli aamu..." (1.Moos.1:3-30)

Kirkko aloittaa vuorokautensa ehtoopalveluksella. Ehtooveisussa laulamme:"...elettyämme auringon laskuun, nähtyämme illan koiton, me veisaten ylistämme Jumalaa..." Klo 21 hujakoilla Kirkko opastaa meidät toimittamaan vähäisen ehtoonjälkeisen - ja puolilta öin puoliyöpalveluksen. Aamupalveluksen paikka kirkollisessa vuorokaudessa on aamuyöstä, auringonnousun aikaan:"Kunnia olkoon Sinulle, joka näytit meille valkauden.."

Päiväaika jaotellaan puolestaan lyhyisiin, luettuihin hetkiin: klo 6 pitäisi lukea I-hetki, klo 9 III-hetki, keskipäivällä VI-hetki ja vuorokauden päättää klo 15 luettava IX-hetki.

Tärkein jumalanpalvelus Kirkon elämässä on liturgia. Sille ei ole määritelty vuorokaudesta omaa paikkaa. Se voidaan toimittaa illasta tai aamusta, yöllä tai päivällä. Liturgia ylittää ajan ja paikan. Siinä kohtaavat historia, nykyhetki ja ikuisuus. Liturgiassa toimitettava eukaristia samaistaa Kirkon puhtaimmin Kristuksen ruumiseen ja kuuluu näin ollen Jumalan valtakunnan iankaikkiseen aikaan.

Ortodoksinen kirkko opettaa, että ihminen tarvitsee yhteisöllisyyttä: kukaan ei pelastu yksin. Kristus sanoo:"Siellä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään." (Matt.18:20) Me tarvitsemme toisiamme myös rukouselämässä. Kirkkoisät ovat kautta historian pitäneet yhteistä rukousta tarpeellisena ja jopa yksityistä rukousta parempana.



Kautta aikain Kirkko on elänyt sen tosiasian kanssa, ettei kaikilla uskovilla ole mahdollisuutta päästä päivittäisiin jumalanpalveluksiin. Eikä varsinkaan maailmassa ole mahdollista toimittaa kaikkia kirkollisen vuorokauden palveluksia. Se ei kuitenkaan muuta näiden palvelusten tarpeellisuutta eikä kirkollista ja liturgista, ajan pyhittävää luonnetta. Päivittäiset jumalanpalvelukset takaavat uskovalle ihmiselle, joka ei syystä tai toisesta pääse joka päivä kirkkoon, sen varmuuden, että Kirkko rukoilee.

Uskovalle ihmiselle Kirkon jumalanpalvelukset ovat elämän suola. Varsinkin nykypäivän ihmisen pitää tehdä todella töitä päästäkseen kirkkoon. Ei siksi, että kirkot olisivat jotenkin hankalien matkojen päässä, varsinkin jos omistaa auton. Ei, tämän päivän ihminen joutuu eniten kilvoittelemaan ajatuksiensa kanssa: Mihin laitan vähäisen aikani? Tämän päivän maailma on täynnä erilaisia toimintoja, joihin ihmisten halutaan osallistuvan. Harrastusmahdollisuudet ovat kasvaneet. Tekniset laitteet syövät ihmisen aikaa. Individualistinen ihminen haluaa itselleen kokemuksia, joita muilta ei löydy. Myös elämän hektisyys, työn paineet ja jatkuva tuottavuuden ihanne, vie ihmistä.

Ihmisen elämä on nykyään kalentereissa ja aikatauluissa. Erilaisten lehtien palstat kirjoittavat kuinka kalenteriin pitää varata omaa aikaa myös lomalle, parisuhteelle, lapsille, harrastuksille yms. jotta ihminen jaksaa työelämän paineet. Tuohon listaan voisi lisätä myös Kirkon. Ihmisen kannattaa varata aikaa myös Jumalalle. Kannattiaisi laittaa esim. kerran kuussa sunnuntaille klo 10 kohtaan, että liturgia tai KIRKKOON ja pitää siitä myös kiinni. Tässä kohtaa ihminen joutuu tekemään sen todellisen työn.  Jumalanpalvelus jää useimmiten kakkoseksi, jonkun toisen myöhemmin tulleen kalenterimerkinnän tai laiskuuden takia. Se on ikävä tosiasia, mutta jos sen tiedostaan, asian voi muuttaa.. Täytyy vain itse huomata johtuuko jatkuva poissaolo Kirkosta puhtaasti laiskuudesta. Selityksiä ihmiseltä löytyy yksi jos toinenkin, ne täytyy vain tiedostaa.



Vaasan pyhän Nikolaoksen kirkossa aloitetaan 1.9.2014 alkaen toimittamaan ehtoopalveluksia joka ilta sunnuntaista lauantaihin klo 18. Olen joskus kuullut sanottavan: "miksi kannattaa olla päivittäin palveluksia? Ei kukaan työssä käyvä jaksa käydä joka päivä kirkossa! Ei kukaan jaksa käydä joka päivä.." Ei varmaan jaksakaan. Päivittäin toimitettavissa palveluksissa on se hyvä puoli, että jos ei jaksa tulla tänään, voi tulla huomenna, tai jos jumppa osuu keskiviikolle, voi tulla kirkkoon rukoilemaan torstaina. Seurakunnan jumalanpalveluselämän pitää antaa ihmiselle mahdollisuus olla aktiivinen Kirkon jäsen. Seurakunnissa järjestettävät muut toiminnot: kerhot, piirit, tapahtumat, ovat todellisuudessa sivuseikka Kirkon elämässä. Ne ovat mukavaa yhteistä tekemistä, mutta ne eivät saa korvata jumalanpalvelusten yhteisöllisyyttä. 



Totuus on, että Kirkolla ei ole muuta tehtävää tässä maailmassa, kuin johdattaa ihmistä pelastukseen, pyhittää luomakuntaa ja ympäröidä Jumala yhteisellä rukouksella.