Kymmenisen vuotta sitten Suomeen rantautui juhla nimeltä Halloween.
Halloween -juhlan historia alkaa Irlannissa ja Skotlannissa vietetystä anglosaksisesta juhlasta nimeltä "All Hallows' Eve", suomennettuna "Kaikkien pyhien ilta." Suomessa luterilaisessa kulttuurissa juhla on periytynyt Ruotsin vallan ajoilta 1700-luvulta nimellä "Pyhäinpäivä." Ortodoksisessa kirkossa kaikkien pyhien päivää vietetään ensimmäisenä sunnuntaina Helluntain jälkeen. Suomen ortodoksinen kirkko vakiinnutti "Karjalan valistajien" -juhlan pyhäinpäivään 1950-luvulla. Katollisessa kirkossa marraskuun 1. päivänä muistellaan yleisesti kaikkia vainajia.
Halloween-juhlan alkuperäiseen ideaan verrattuna on ironista, että se juhlan muoto mitä kaupallisuus ja nykypäivän ihminen juhlii, on kaikkea muuta kuin kaikkien pyhien tai vainajien muiston kunnioittamista. Suomeen rantautunut Halloween -juhla on suora lainaus amerikkalaisesta "All Hallows' Eve":n muunnoksesta, jonka idea on juhlia kuolemaa, pahuutta ja kauhua.
Miksi länsimainen ihminen haluaa juhlistaa tällaista? Eikö maailmassa ole tarpeeksi todellista pahuutta ja kuolemaa?
Ehkäpä ajatellaan, että Halloweenin kaltaiset juhlat ovat vain leikkiä ja hauskanpitoa. Mutta totuus on, että kuolema ja varsinkaan pahuus eivät ole leikin asia.
Nyky-ihminen saattaa uskoa Jumalaan, mutta unohdetaan, että myös pahuus on todellista. Elämme langenneessa maailmassa, jossa hyvyys ja pahuus kamppailevat jatkuvasti ihmisen vapaasta tahdosta. Jumalan kuvina meillä on sisäinen pyrkimys hyvyyteen, mutta syntiinlankeemuksen jälkeen tahtomme on heikentynyt hyvän tekemiseen. Pahuus vaikuttaa jatkuvasti meidän asenteissamme ja tahdossamme. Sitä vastaan täytyy taistella. Se, että juhlimme Halloweenin kaltaista juhlaa, on kaikkea muuta kuin pahuuden vastaan taistelemista. Se on pahuuden ihannointia. Se on totaalisessa ristiriidassa rakkauden ja elämän kanssa.
Surullista on huomata, että nykypäivän lapsille opetetaan Halloweenin juhlintaa. Juhlaa saatetaan viettää tarhoissa ja kouluissa sekä kodeissa. Jokainen vanhempi varmasti haluaa opastaa lapsensa kunnioittamaan elämää ja hyvyyttä. Miksi tässä kohtaa ei huomata sitä mitä Halloween -juhla edustaa? Eivätkö lapset saa tästä sen kuvan, että me aikuiset pidämme pahuutta sittenkin ihan jees -juttuna ja kannatettavana asiana?
Halloweenin juhlinnan myötä näyttäisi siltä, että nykypäivän ihmiselle juurikaan mikään ei merkkaa
enää mitään. Saamme jatkuvasti tietoa reaalliaikaisesti ihmisen tekemästä pahuudesta. Uutiset kertovat sodista, kidutuksista,
nälänhädästä ja surusta eli pahuudesta, kuolemasta ja kauhusta. Samaan aikaan luonnollinen kuolema kuitenkin
piilotetaan sairaaloihin ja laitoksiin pois ihmisten silmistä ja mielestä. Jotta pysymme jossain järjissä kaiken pahuuteen ja kuolemaan liittyvän informaatiotulvan
keskellä, ihminen on turruttanut itsensä toisen ihmisen ja koko maailman käsimyksiä kohtaan. Olemme saattaneet jopa tyystin luopua toivosta hyvyyteen pahuuden edessä, koska se näyttäytyy meille niin massiivisena ja voittamattomana.
Toisaalta tämän ajan henki on myös sellainen, että kaikesta halutaan tehdää sallittua ja jännittävää. Haluamme saada oikeutuksen pahoille teoillemme, suurille ja pienille, kansakuntina ja yksilöinä. Olemme lakanneet ajattelemasta että pahuus on oikeasti pahuutta. Haluamme tehdä pahuudesta kivaa.
Miksi?
