Pilvilinnoja ja haavekuvia

Paasto on alkanut. Tämä aika on annettu meille itsetutkiskelun ja rauhoittumisen ajaksi.

Voimme rauhoittaa ulkoista elämäämme kieltäytymällä erilaisista juhlista ja ylimääräisistä menoista. Rauhoitamme keittiöpuuhat pitäytymällä yksinkertaisessa ruuassa.

Paastoaika on annettu meille myös sisäisen mielemme rauhoittamiseen. Ihmisen mieli on hyvin levoton. Suunnittelemme ja pohdimme jatkuvasti elämään liittyviä asioita. Mielessämme myllertävät muistot, tulevaisuuden suunnittelmat ja tavoitteet, haaveet, unelmat sekä mahdolliset tulevaisuuden kauhuskenaariot.

Kaiken lisäksi nykypäivän media innostaa meitä ajattelemaan ja haaveilemaan suuria. On kymmeniä erilaisia tapoja yrittää tienata "helppoa rahaa" - miljoonia euroja erilaisien haaveiden toteuttamiseen. Luin eräästä lehdestä, että tällä hetkellä on menossa jonkin asteinen lottobuumi. Ihmiset lottoavat paljon.

On olemassa myös lause mitä kuulee hyvin usein sanottavan: Kyllä ihmisellä haaveita tulee olla...

Joillekin haaveet ovat suuria pilvilinnoja, utopistisia unelmia, hetkellisiä irtiottoja ajatuksentasolla arjen harmaudesta. Joillekin haaveet tarkoittavat tavoitteita, joita kohti edetään hyvinkin systemaattisesti. Toiset tekevät itselleen haaveista motivaation, jonka innostamana jaksaa käydä töissä. Joskus haaveet saattavat muodostaa pakkomielteen, joka voi pahimillaan aiheuttaa sen, ettei näe enää muita ihmisiä persoonina ja yksilöinä vaan välineinä tai esteinä omien haaveitten toteuttamisessa.

Monissa ortodoksisen kirkon rukouksissa pyydetään kuitenkin vapautusta haaveista, erilaisista mielikuvista ja huikentelevista ajatuksista:

Anna minun, sinun palvelijasi, nyt nukkua nuhteettomana, vapaana kaikesta itsekkäästä haaveilusta... (p. Makarios Suuren iltarukouksesta)

Suo, että tämä ilta olisi meille täydellinen, pyhä, rauhallinen, synnitön, vapaa viettelyksistä ja petollisista mielikuvista... (Helluntain 2. polvirukouksesta)

...voimallisella Hengelläsi päästä minut huikentelevista ajatuksistani... (Helluntain 3. povlirukouksesta)

Poista meistä kaikki sopimattomat haaveilut... (Helluntain 4. polvirukouksesta)

Varjele meitä synnin synkästä unesta ja pimeistä öisistä harhoista. Tyynnytä itsekkäät mielihalumme... Jumala, anna meille valpas mieli, terve ymmärrys, raitis sydän ja keveä uni, vapaa kaikista haaveista. (Munkki Antiohoksen rukouksesta Herrallemme Jeesukselle Kristukselle, ehtoonjälkeinen palvelus)

... tulkoot pyhät lahjat minulle parannukseksi... karkottakoot ne minusta turhan haaveilun... (p. Basileios Suuren rukouksesta, ehtoollisen edellä) 

Miksi on näin? Onko haaveissa sitten jotain pahaa?

... ja aina muistaisin armoasi enkä koskaan eläisi itselleni, vaan sinulle, Herrallemme ja Hyväntekijällemme.. (p. Basileios Suuren kiitosrukouksesta, ehtoollisen jälkeen)

Tavoitteet, haaveet, unelmat, tulevaisuuden suunnitelmat, muistot, tulevaisudenpelko, menneisyyden haamut.. Ne ovat toisaalta kaikki esteenä meille elää Jumalan tahdon mukaista elämää. Ne ovat esteitä meille siihen, että luottaisimme Jumalan toimivan meidän parhaaksemme. Tavoitellessamme haaveitamme, me emme elä Jumalan johdattamina. Haaveet ovat meidän omia itsekkäitä pyyteitämme.

Jumalalla on meille jokaiselle oma pelastuksen tie, jota kulkien me saavutamme iankaikkisen elämän. Meidän vapaassa tahdossamme on, haluammeko kulkea meille viitoitettua polkua vai emme. Ihmisen itsekkyys ja voimakas oma halu tehdä oman pään mukaan on meidän elämämme suurin tragedia. Emme luota Kaikkivaltiaaseen Jumalaan, että Hän tietäisi mikä on meille hyväksi. On myös hyvä antaa sille huomiota, että meidän omat suunnittelmat ja tavoitteet eivät välttämättä olekaan meille edes hyväksi.

Omien haaveiden viljely ja jatkuva tavoitteellisuus sekä halu toteuttaa niitä, aiheuttaa sielussamme myös suurta levottomuutta ja stressiä. Moni varmasti ajattelee viimeistään tässä kohtaan, että "kyllä tavoitteita pitää olla, muuten ei pääse elämässään eteen päin eikä saavuta mitään..." Mutta entäs jos näin paaston kunniaksi rauhoittaisi myös mielensä. Nämä seitsämän viikkoa, mitkä paastoa on edessä, eivät murenna tavoitteita eikä hajoita pilvilinnoja, vaikka et antaisikaan niille jatkuvaa huomiota. On joskus hyvä päästää irti kaikesta tavoitteista ja katsoa mihin Jumala vie ja elämä kantaa. 

Nykypäivän trendisanat, mindfullness ja hetkessä eläminen, poistavat myös haaveilun ja unelmat meidän elämästämme. Jos haluaa elää tässä hetkessä ei voi haaveilla, koska silloin et ole tässä hetkessä. Menneisyyttä ei enää ole, tulevaisuus ei ole vielä läsnä, on vain tämä hetki. Kokonaan tähän hetkeen pysähtyminen voi tuntua pelottavalta, mutta sitä voi ihan turvallisesti kokeilla.

 ... ja vapauta kahlehditut ajatukseni avuksihuutoon. (Kiitosrukouksesta kaikkein pyhimmälle Jumalansynnyttäjälle, ehtoollisen jälkeen)

Kun vapautamme mielemme omista haaveistamme, tulevaisuuden sunnitelmistamme tai menneisyyden muistoista/haamuista voimme täyttää mielemme jollain pelastuksemme kannalta tärkeällä asialla: rukouksella.

Herra, Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä.

Jumala, ole minulle syntiselle armollinen.

Jumala, puhdista minua syntistä ja armahda minua. 

Rauhoittuessamme mielemme on vastaanottavaisempi hengellisille asioille. Kun päästämme irti kaikesta mitä itse haluamme, paaston aikana luettavat katumuskanonit, paaston tekstit avautuvat meille aivan toisella tavalla. Myös itsetutkiskelu syventyy ja näin voimme todellisesti osallistua murtunein mielin katumuksen sakramenttiin.

Paasto on meille työkalu, jolla voimme koota arjen huolissa ja tämän maailman myrskyissä hajaantuneen elämämme takaisin niihin asioihin joilla on oikeasti merkitystä. Mielemme rauhoittamisella omista haluista, rukouksella, ruokapaastolla, katumuksen sakramentilla, kirkon jumalanpalveluksilla voimme saada itsemme ymmärtämään, että Jumala kyllä johdattaa meitä, jos vain annamme siihen mahdollisuuden.

Sinä olet tullut avuokseni ja minä saan riemuita siipiesi suojassa. Koko voimallani minä tarraudun Sinuun ja Sinun oikea kätesi tukee minua. (Ps. 63:8-9)

Paastoon valmistavat sunnuntait

Kevät on ihanaa aikaa. Luonto herää talven horroksesta, linnut palaavat ja lämmin ilma hellii meitä pohjolan asukkaita. Ortodoksinen kirkko viettää keväällä kirkkovuoden suurinta juhlaansa sekä pelastuksemme kannalta kaikkein tärkeintä tapahtumaa eli Kristuksen ylösnousemusta kuolleista. Pääsiäisen vietto vie aikaa koko kevään. Ortodoksinen kirkko valmistautuu kohtaamaan ylösnousseen Kristuksen 47 päivän paastolla ja toisaalta julistaa tätä iloa 40 päivän juhlakaudella.

Erilaiset dietit, mehupaastot, 5+2 paastopäivät yms. ovat tätä päivää. Tämän päivän ihminen haluaa paastota. Syiksi paastolle annetaan terveydellisiä tai itseään trimmaavia syitä. Näissä syissä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta Kirkon tarjoama paasto ei ole näistä kumpaakaan. Kirkon tarjoama 2000 vuotta vanha paastokäytäntö on puhtaasti hengellinen kilvoittelumuoto. Sillä pyritään haastamaan itsensä Jumalan kunniaksi eroon kaikesta mikä meitä tässä maailmassa orjuutta fyysisesti ja henkisesti. Fyysisen ruokapaaston rinnalla kulkee tiiviisti hengellinen paasto.

Ortodoksisessa kirkossa kaikella on merkityksensä eikä mitään tapahdu "vain huvin vuoksi". Kirkko ymmärtää ihmistä, inhimillisyyttä sekä ihmismielen heikkoutta. Kirkko tietää, että ihmisen täytyy saada valmistautua henkisesti, ennen kuin voi aloittaa jotakin suurta ja tärkeää. Näin ollen suuri paastokaan ei ala yllätyksenä. Totta kai, jos omistaa kirkkokalenterin jokainen näkee päivämäärän, milloin suuri paasto alkaa. Mutta välttääksemme luopumisen tuskan tietyistä ruoka-aineista ja/tai mielen hiljentämisen ja elämän rauhoittamisen ahdistuksen, ihmisluonnolle täytyy antaa mahdollisuus käsitellä asioita ja se vaatii oman aikansa. Sitten kun koittaa suuren paaston ensimmäinen päivä, olemme siihen henksiesti ja fyysisesti valmiit. Kirkko haluaa tukea ja auttaa ihmistä ja näin johdattaa meitä paastoon pikkuhiljaa ja vähitellen. Tätä varten kirkkovuodessa ennen suurta paastoa on valmistussunnuntait.

Jokaisella valmistussunnuntailla on oma teemansa, jotka johdattavat meitä ymmärtämään, mitä Jumala haluaa meille opettaa paastotessamme. Emmehän me voi hengellisesti paastota jos emme tiedä miten se tapahtuu. Teemat näkyvät jumalanpalvelusten teksteissä ja varsinkin ko. sunnuntain evankeliumissa.

Valmistussunnuntaihin valmistava sunnuntai on Sakkeuksen Sunnuntai (evankeliumi: Luuk. 19:1-10). Se ei ole varsinainen valmistussunnuntai, mutta sen evankeliumi johdattaa meidän askeleita jo paaston suuntaan. Evankeliumissa kerrotaan, kuinka Sakkeus kipeää puuhun, sillä Hän halusi nähdä, mikä mies Jeesus oli. (Luuk.19:3) Sakkeus oli puhtaasti utelias. Jotta me voisimme lähteä valmistautumaan paastoon ja Kristuksen ylösnousemukseen, meidän täytyy herättää itsessämme terve uteliaisuus ja kiinnostus Jumalaa kohtaan. Ilman tätä kiinnostusta kilvoittelumme on turhaa.

Publikaanin ja Fariseuksen Sunnuntai 

"Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani. Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani.  Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.' Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!' "Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei. Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan. (Luuk. 18:10-14).

Ensimmäisen valmistussunnuntain tekstit opastavat kahteen tärkeään asiaan mitä meidän tulee harjoittaa paastomme aikana: rukousta ja nöyryyttä. Kristus opettaa meille nöyrän rukouksen, jota voimme toistaa kaikkina päivinä aina sopivan hetken tullen ajasta ja paikasta riippumatta: "Jumala, ole minulle syntiselle armollinen". Rukous on hengellisen elämämme ydin, sillä se on suoraa yhteyttä Jumalaan omasta sisimmästämme. Rukous ylläpitää suhdettamme Jumalaan. Niin kuin kirkkoisät puhuvat: rukouksen tulisi olla yhtä tärkeää kuin ilman jota hengitämme.

Rukouksen tulee olla myös nöyrää:
Veljet, älkäämme fariseuksen tavoin rukoilko, sillä joka ylentää itsensä, hänet alennetaan. Alentakaamme Jumalan edessä publikaanin tavoin itsemme! Paastotkaamme ja huutakaamme: Jumala, ole meille armollinen! (publik. ja fariseuksen su, avuksihuutostikiira)

Paasto itsessään opastaa meitä nöyryyteen, kun huomaamme oman haluttomuutemme paastoamiseen tai omat himomme jotakin ruoka-ainetta kohtaan tai halumme ajatella ja puhua pahaa. Kristus itse opettaa: "Tämä laji ei lähde muulla kuin rukouksella ja paastolla." (Matt. 17:21) Paastoromahdukset tai halu langeta pois paastontieltä kertoo meille oman luontomme heikkoudesta. Se on asia mikä ei juurikaan anna aihetta ylpeillä.

Paastoton viikko

Publikaanin ja fariseuksen sunnuntaista alkaa kirkkovuoden yksi paastottomista viikoista. Silloin Kirkko kieltää paastoamisen myös keskiviikkoisin ja perjantaisin. Tämä on annettu meille voimaksi. Olemme kohta aloittamassa suurta paastoa, on hyvä hetki hengähtää niin, ettei tarvitse paastota edes viikottaisina paastopäivinä.

Tuhlaajapojan Sunnuntai

Paastottoman viikon päätyttyä meille koittaa Tuhlaajapojan sunnuntai. (Luuk. 15: 11-32). Tuhlaajapojan sunnuntai opastaa meitä kohti katumusta ja mielenmuutosta. Paasto on annettu meille katumuksen opetteluksi. Katumus ei ole vain sitä, että pohdimme mitä pahaa olemme tehneet vaan myös sen pohtimista, mitä hyvää olemme jättäneet tekemättä. Katumus on mielenmuutosta. Halua muuttua parempaan suuntaan.

Tuhlaajapojan sunnuntain Evankeliumissa meille tuodaan esille itsemme, halumme elää näennäisesti vapaana, tehden mitä ikinä me itse haluamme. Mitä juuri minä haluan, minä sitä ja minä tätä, minä.. minä.. minä... 

Tuhlaajapoikan isä antaa poikansa lähteä. Evankeliumin isä kuvastaa meidän taivaallista Isäämme. Vapaantahdon suomin valtuuksin myös meillä on oikeus elää sellaista elämää kuin me haluamme. Apostoli Paavali puhuu Tuhlaajapojan sunnuntain epistolassa kuitenkin hyvin osuvasti: "Kaikki on minulle luvallista" -- mutta kaikki ei ole hyödyksi. "Kaikki on minulle luvallista" -- mutta en saa antaa minkään hallita itseäni. (1.Kor. 6:12) Se, että elän täysin omien viettieni ja halujen varassa, juuri niin itsekästä elämää kuin haluan, ei ole meille hyödyksi. Tämän elämänmallin murtamiseen tarvitaan mielenmuutosta eli katumusta.

Meidän ei tarvitse pelätä katumusta. Kristus osoittaa meille, että Jumala odottaa meidän kääntymystä ja ottaa meidät avosylin vastaan kun haluamme palata takaisin taivaallisen Isämme kotiin: "Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä." (Luuk. 15:20)

Tuhlaajapojan aattoillan ehtoopalveluksen stikiiroissa halutaan painottaa meidän tehtäväämme mielenmuutoksessa: Ymmärtää, että olemme itse aiheuttaneet oman alennustilamme ja ainoa poispääsy tästä tilasta on katumus.

Olen itseni kokonaan häväissyt enkä uskalla katsoa ylös taivaaseen. Olen järjesttömästi antanut itseni synnin valtaan. Mutta nyt särjetyin sydämin palaan ja huudan: Kaikkien Kuningas! Minä olen edessäsi syntiä tehnyt, ota minuta vastaan! (Tuhlaajapojan sunnuntain kanonin 4. irmossin tropari)

Lihasta luopumisen viikko

Tuhlaajapojan sunnuntaista aloitamme luopumaan lihasta. Vanhaan aikaan se tarkoitti sitä, että kaikki lihatuotteet syötiin pois. Tässä ajassa se on mennyt enemmän siihen suuntaan, että pidetään viimeiset juhlat, jossa nautitaan pihveistä ja muista liharuuista. Tämän viikon lopulle voimme laittaa itsellemme kiintopisteen siihen, että seuraavan kerran syön lihatuotteita vasta pääsiäisenä.

Tuomiosunnuntai

Tuomiosunnuntain jumalanpalvelustekstit ovat hyvin hurjia. Ortodoksinen kirkko harvemmin "mässäilee" lopun ajoilla, tulivirroilla ja Helvetin tulella. Tuomiosunnuntain teksteissä asia otetaan kuitenkin esille.

Kun valtaistuimet asetetaan ja kirjat avataan, kun Jumala istuutuu tuomitsemaan, niin mikä pelko silloin syntyy! Kun enkelit seisovat peloissaan hänen edessään ja tulivirta vyöryy, niin me ihmiset, mitä silloin teemme, kun olemme moniin synteihin syyllisiä? (Tuomiosunnuntain avuksihuutostikiira)

Voi sieluni pimeyttä! Kuinka kauan olet, sieluni paheistasi luopumatta? Kuinka kauan suruttomana pysyt? Miksi et ajattele kuoleman peljättävää hetkeä? Miksi et vapise ajatellessasi Vapahtajan kauhistuttavaa tuomioistuinta? Mitä vastaat silloin? Millä itseäsi puolustat? Käytöksesi on todistajana sinusta. Tekosi ovat syyttäjinä sinua vastaan. Voi sielu! Aika läsnä.  (Tuomiosunnuntain virrelmästikiira)   

Tuomiosunnuntain teema on kuitenkin kaikkein parhaiten havaittavissa sen evankeliumissa (evank. Matt. 25: 31-46) ja se on rakkaus. Jotta emme kohtaa Kristuksen tullessa toisen kerran kirkkaudessaan tuomiota, meidän täytyy oppia rakastamaan.

'Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.' (Matt. 25:40)

'Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.'  (Matt. 25:45)

Viimeisellä tuomiolla ei kysytä paastositko, rukoilitko, kävitkö kirkossa, mitä syntiä teit. Viimeisellä tuomiolla kysytään: rakastitko? Maalaisjärjellä ajateltuna paasto, rukous, kirkossa käynnit, kilvoittelu eivät voi olla pelastuksen perusteita, koska muutenhan me ylpistyisimme omista harjoituksistamme. Ne ovat meidän oman nöyryytemme kannalta äärimmäisen tärkeitä asioita, mutta viimeisellä tuomiolla ne eivät ole taivaaseen pääsymme keskiössä. Rakkauden teot ovat.

Se, että näemme Jumalan kuvan jokaisessa ihmisessä, pitäisi olla se syy miksi toimimme hyvin toista kohtaan, vilpittömällä rakkaudella. Me emme saa ajatella, että "kun teen hyvän teon kerään plussapisteitä taivaanportille". Meidän toimintamme perustana pitää olla vain ja ainoastaan rakkaus. Se on tuomiosunnuntain opastus meille, jotka olemme aloittamassa paastoa.

Kirkko haluaa Tuomiosunnuntain tekstien synkkyyden avulla herättää meitä siihen todellisuuteen, että me emme tiedä milloin Kristus tulee toisen kerran. Tai jos emme halua ajatella noin suureellisesti niin pienenmmässä mittakaavassa: me emme tiedä mikä päivämme on elämämme viimeinen. Rakkauden harjoitteleminen ja Jumalan kuvan näkeminen kaikissa ihmisissä on tärkeää aloittaa juuri nyt. Heti. Kun viimeinen tuomio on todellisuutta tai kun kuolema korjaa meidät tästä maailmasta, silloin on liian myöhäistä.


Maitoruuista luopumisen viikko

Tuomiosunnuntaista alkaa luopuminen maitoruuista. Blinit ovat yleisesti tunnettu maitoruuista luopumisen viikon ruoka. Tällä viikolla voi syödä vielä viimeiset maitosuklaat.. Maitoruuista luopmisen viikon keskiviikon ehtoopalveluksen teksteissä aloitetaan jo Efraim Syyrialaisen paastorukouksen lukeminen. Paasto on jo todella lähellä.

Sovintosunnuntai

Viimeinen valmistussunnuntai ennen paastoa on Sovintosunnuntai (evank. Matt. 6:14-21). Aikaisemmista sunnuntaista olemme oppineet mitä me tarvitsemme aloittaessamme paastoa: nöyryyttä ja rukousta, katumusta, mielenmuutosta sekä rakkautta. Kun teemme vielä kaikkien läheistemme kanssa sovinnon, voimme aloittaa hyvillä mielin paaston matkan.

"Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne.
(Matt. 6:14-15)

Evankeliumi antaa myös vielä viime hetken ohjeet paastoamisesta: "Kun paastoatte, älkää olko synkän näköisiä niin kuin tekopyhät. He muuttavat muotonsa surkeaksi, jotta kaikki varmasti huomaisivat heidän paastoavan. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. Kun sinä paastoat, voitele hiuksesi ja pese kasvosi. Silloin sinun paastoasi eivät näe ihmiset, vaan Isäsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.  (Matt. 6:16-18)

Paastossa voimme harjoitella pyrikimystä hiljentämään ja yksinkertaistamaan elämäämme. Myös se on yksi fyysisen paaston tarkoituksia ruokapaaston ohella: "Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta. Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi. (Matt. 6:19-21)

Jos olemme lähteneet Sakkeuksen uteliaisuuden innoittamana tutustumaan Jumalaan, olemme aloittaneet valmistussunnuntaitten opetuksien kautta paastoon valmistautumisen, suuren paaston alku ei ole ahdistava eikä tuleva kilvoittelu tunnu raskaalta. Mieli on itseasiassa valoisa ja tyyni.

Aloittakaamme valoisin mielin paaston aika ja antautukaamme sen hengellisiin kilvoituksiin. (Sovintosunnuntain ehtoopalveluksen avuksihuutostikiiran alku)

Herra nyt on armosi kirkastunut meille; on kirkastunut sielujemme valo. Katso, nyt on otollinen aika, nyt on parannuksen tekemisen aika. Pankaamme pois pimeyden teot ja pukeutukaamme valon aseisiin, jotta purjehdittuamme paaston suuren meren yli saapuisimme sielujemme Pelastajan, Herran Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen, kolmantena päivänä tapahtuneen ylösnousemuksen juhlaan. (Sovintosunnuntain ehtoopalveluksen virrelmästikiira)