Kirjoitin viiden päivän ajan facebookiin arkiajatuksia, keräsin ne tähän blogiini yksi kerrallaan:
Arkiajatus 1/5:
Mä oon miettinyt tänään, pyykkiä lajitellessani ja autonrenkaita edes
takaisin pyöritellessäni, että hetkessä elämäminen toisaalta tuntuu
välillä tosi pelottavalta ja jopa hankalalta. Se, että elämä on tässä ja
nyt, ilman kriisejä, ilman kiirettä, ilman touhua,
ilman jatkuvaa höseltämistä, on aika pelottavaa mutta toisaalta aika
jännää. Kun vain hengittää ja elää, tulee mieleen väistämättä ajatus:
Tämäkö on elämää? Tässäkö se nyt on? Elämä tuntuu samaan aikaan
painavalta ja kevyeltä, iloiselta ja surulliselta, pelottavalta ja
jännittävältä. Elämä on kaikkea ja kaikessa. Ja sitten yht'äkkiä tulee
jokin tehtävä, niin kuin esim. Nasun kaverisynttäreitten järjestäminen
tänä iltana ja alkaa taas kiire, touhuaminen, tekeminen ja ajatus
elämästä lipuu jonnekin.. sitä ei edes muista. Haasteena on se, että
pysytisi pitämään elämäntuntonsa samalla kun tekee asioita.
Keskittymällä yhteen tehtävään kerrallaan ja kokonaisvaltaisesti, elämä
olisi varmaankin enemmän läsnä. Sitä ehkä kaipaan arjessani eniten.
Arkiajatus tehtävä nro 1: Istu alas ja katso, siis todella katso mitä näet ympärilläsi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti