Väsymys.. sitä tuntuu olevan kaikkialla. Väsymys on jotain sellaista, mikä vie voiman kaikilta ja kaikelta.
Turta väsymys, voimattomuus, haluttomuus tehdä mitään...
Nykyään näyttää siltä, että kaikki ihmiset, lapsia myöten ovat väsyneitä.
Mihin?
Elämäänkö?
Elämä on nykyään äärimmäisen hektistä. Koko ajan pitää olla menossa, tuottamassa, tekemässä.
Kiire on jatkuva.
Miksi?
Nykypäivän elämänmeno tekee ihmisistä sairaita. Ihmisiltä vaaditaan jatkuvasti jotain:
töissä vaaditaan jatkuvaa kestävyyttä, jatkuvaa ymmärrystä, jatkuvaa innovatiivisuutta ym
markkinavoimat vaativat jatkuvaa shoppailua, jatkuvaa haluamista, jatkuvaa omistamisen iloa
me itse vaadimme itsellemme uusia kokemusia, haluamme kokea elämää niin voimakkaasti
Töissä meillä on olemassa deadlineja, projekteja ja vaikka mitä millä on aina kiire.
Henkilöstöä vähennetään firmassa kuin firmassa ja samaan hengenvetoon tuumaillaan, että "mikään ei tule muuttumaan, toiminnot pysyvät samana..."
Kotona meillä on harrastuksia, ruokakaupassa juoksemista ja kodin siivoamista ja sen elämän kokemista
Olemme kaikki todella väsyneitä, mutta mihin meillä on loppujen lopuksi kiire?
Ihminen, yksilö, järjestää omassa elämässään todennäköisesti itselleen kiireitä, jotta se ei huomaisi omaa väsymystään ja huonovointisuuttaan. Ettei ehtisi pysähtyä ja miettiä kaikkea tätä järjettömyyttä.
Mutta entäs firmat? yhteiskunta? maailma? Meistä ihmisistähän nämäkin muodostuu..
Ihmisen luomaa maailmaa, firmoja, yhteiskuntia ajaa eteenpäin himo rahaan.
Ja meitä sen mukana.. ikävä kyllä.
Ihmisen ahneus rahaan on niin suuri, että sen ahneus hallitsee meitä jo täysin maailmanlaajuisesti ja vaikuttaa kaikkeen. Ihminen on valmis uhraamaan kaiken rahan edessä.
Entäs jos en suostu siihen? Entäs jos en suostu väsymään elämään, Jumalan lahjaan, rahan takia?
Kirkko opastaa meitä yksinkertaisen elämän äärelle. Varsinkin näin paastoaikana sitä on hyvä mietiskellä. Mitä yksinkertainen elämä voisi minulle tarkoittaa? Voimme pohtia mistä olisimme valmiit luopumaan? Onko minun pakko saada kokea kaikkea mitä media ja markkinat tuovat minun silmieni eteen? Onko minun pakko omistaa kaikkea mitä minun uskotellaan tarvitsevan? Tässä tulemme myös toisenlaisen kysymyksen ääreen: Uskaltaisinko luottaa Jumalaan jos jäisin ilman kuukausipalkkaa tai ylipäätään rahaa? Uskallan kiittää Jumalaa elämästäni nyt kun joka kuukausi minulle kilahtaa tietty summa rahaa tilille, mutta uskaltaisinko jättää itseäni Kristuksen Jumalan haltuun ilman vakituista rahanlähdettä?
Uskaltaisinko?
Löysin eräästä kirjasta hauskan tarinan, kirjoitan sen tähän:
Pohjoisesta tullut riaks teollisuusmies oli kauhuissaan nähdessään eteläisen maan kalastajan makaavan joutilaana veneensä vieressä piippua poltellen.
"Miksi et ole kalastamassa?" teollisuusmies kysyi.
"Olen jo saanut riittävästi kaaa täksi päiväksi," kalajastaja vastasi.
"Miksi et pyytäisi enemmän?"
"Mitä minä enemmällä kalalla tekisin?"
"Saisit enemmän rahaa," kuului vastaus,"Sitten voisit hankkia veneeseesi moottorin ja mennä syvemmille vesille ja pyydystää vielä enemmän kaloja. Ansaitsisit niin paljon, että voisit hankki nailonverkot. Näillä saisit taas enemmän kaloja ja enemmän rahaa. Pian sinulla olisi niin paljon, että voisit omistaa toisenkin veneen, kenties koko joukon veneitä. Sitten sinusta tulisi riaks mies, sellainen kuin minäkin."
"Mitä minä sen jälkeen tekisin?" kalastaja kysyi
"Sitten voisit todella nautia elämästä!" teollisuusmies vastasi
"Mitä sitten luulet minun nyt tekevän?" kalastaja tiedusteli
