Kristuksen syntymäjuhla, joka meillä
päin tunnetaan paremmin nimellä joulu, jolkottelee iloisesti ja
innokkaasti. Mahdollisia suklaakalentereita on jo availtu viiden
luukun verran ja kirjeitä joulupukille on saattanut jo lähteä
useampia, jos vaikka joku lahjatoive unohtui edellisestä. Vanhemilla
saattaa olla rankka rupeama pikkujouluja takana ja jouluruokia syöty
monen kilon edestä. Joulusiivous odottaa, ikkunat ja matot on hyvä
pestä, nurkat hohtamaan ja se varastokaappi kannattanee siivota
juuri nyt, jos vaikka joku suvun yliuteliaista tädeistä menee
sinne kurkkaamaan. Kaupat ja mainokset tulvivat ostettavaa, mitä et
tiennyt haluavasi tai tarvitsevasi.
Kun itse joulu tulee 25.päivä, on
joulu juhlittu ja lahjat avattu edellisenä päivänä ja voidaan
huokaista, että onneksi joulu on vain kerran vuodessa. Kun se on
niin rankkaa...
Ortodoksisessa kirkossa ennen joulua on
joulupaasto. Se alkaa marraskuun 15. päivä ja päättyy 24.12.
Nimensä mukaisesti jouluaatto ei ole vielä itse juhla vaan juhlan
aatto ja paastopäivä.
Joulupaastoon eivät kuulu pikkujoulut
tai suklaakalenterit. Siihen ei kuulu myöskään herkuttelu,
mässäily tai hössöttäminen. Paastossa yritämme harjoitella
yksinkertaista ja rauhaisaa sekä rakkaudellista taivallusta sekä
opetella olemaan oman itsensä herroja sillä, että luovutaan
jostain ja yritetään pitää kiinni päätöksestä.
Miksi näin?
Kirkko haluaa meidän valmistautuvan
ottamaan vastaan ihmiseksi tulleen Jumalan. Raamattu opastaa meitä
itseasiassa moneen otteeseen, kuinka kaikkiin tärkeisiin ja pyhiin
tapahtumiin valmistauduttiin paastolla. Kun sitten itse juhla tulee,
voimme iloisin ja rauhallisin mielin ottaa sen vastaan, emmekä
fyysisen ja henkisen ähkyn omaavina.
Useimmiten paastotessa me aikuiset
ajattelemme vain itseämme. Mutta on hyvä myös lapsille jo
varhaisessa vaiheessa opastaa Kristuksen syntymä -juhlan ydin sekä
paastaomisen jalotaito. Usein kuulee sanottavan, että eihän lasten
tarvitse paastota. Tässä kohtaa unohdamme usein mitä paastoaminen
on. On totta, että kirkko antaa ohjeistusta liharuokien ja
maitotuotteiden vähentämisestä. Näistä asioista lasten ei
tarvitse paastota. Mutta lapsia voi hellästi ohjata paastoa kohti.
Lapset voivat paastota karkista, suklaasta, makeisista,
tietokonepeleistä, pleikasta, Wiistä, X-boxista... Vanhemmat voivat
paastota kiireestä ja hössöttämisestä.
Lapsiperheissä voidaan unohtaa
lihasta, maidosta, kananmunista luopumiset. Ne ovat tärkeitä
lapsille. Lapsiperheen paasto voisi kokonaisuudessaan keskittyä
yhdessä olemiseen ja yhdessä tekemiseen. Kaivetaan vanhat
lautapelit naftaliinista, satukirjat kirjahyllyn pölykerrosten alta,
hankitaan punaiset posket pulkkamäessä, nautitaan kaamosajasta
kynttilänvalossa miettien varjoteatteriolioiden elämänmenoa.
Kun lapsille on kerrottu joulun
todellinen luonne ja myös itse vanhmapina sen on sisäistänyt, ei
jouluhössötystä pääse edes syntymään. Kun ymmärtää sen,
että Kristus-Jumala syntyy kaikessa hiljaisuudessa ja nöyryydessä
meidän luoksemme, tuntuu ristiriitaiselta meluta ja mekkaloida ennen
joulua. Voi myös joskus kokeille, miltä joulun juhlistaminen
tuntuu, kun malttaa odottaa sitä oikeaa päivää. Ei ota
varaslähtöä pikkujouluista eikä myöskään jouluaatosta vaan käy
ensin joulukirkossa jouluyönä tai -aamuna ja sitten päästää
jouluilon irti niin lapsille kuin aikuisillekin.
