Ajatuksia virtaavasta elämästä

Ajatuksia virtaavasta elämästä ortodoksisin painotuksin...

torstai 20. marraskuuta 2014

Ortodoksisuus = Karjalaisuus?

Suomen ortodoksisessa kirkossa on ollut viime sodista lähtien vallalla ajatus siitä, että ortodoksisuus on sama asia kuin karjalaisuus. Tälläinen ajatelma Kirkon liittämisestä johonkin kansallisuuteen tai kulttuuriin ei sinänsä ole pelkästään Suomen ortodoksisen kirkon oma keksintö vaan se on yleisesti käytössä ympäri maailmaa: joillekin venäläisille aito oikea ortodoksisuus on venäläisen kulttuurin värittämää ja kirkkoslaavilla höystettyä, toisaalta taas joillekin kreikkalaisille se on vain Kreikan maalla toimivaa, wanhaa bysantilaista ortodoksisuutta, wanhalla kreikalla sujuvasti toimitettuna, jne. Tämänlaisia ajatuksia pyörii myös joidenkin ihan supisuomalaistenkin ortodoksisessa ajatusmaailmassa.

Todellisuudessa ortodoksisella uskolla eikä Kirkon pelastuskäsityksellä ole mitään tekemistä minkään kulttuurin kanssa.  On väärin ja pinnallista ajatella, että Kirkko olisi jonkun kulttuurin vaalimiseen käytettävä instituutio. Tämän ajattelun myötä Kristuksen pelastustyö menettää merkityksen ja Kirkko kutistetaan pienien piirien omiksi kivoiksi puuhasteluiksi.

Pienessä Suomen ortodoksisessa kirkossa pienet piirit aiheuttavat yleensä sen lieveilmiön, että uudet ihmiset, jotka haluaisivat tulla ortodoksiseen kirkkoon ja osallistua kirkon toimintaan, saattavat tuntevat itsensä ulkopuolisiksi. On väärin, jos ihminen, joka on löytämässä tai jo löytänyt hapuilevasti hengellisen kodin ortodoksisesta kirkosta, tuntee olonsa vieraaksi vain siksi, ettei hänellä ole esim. karjalaisia juuria tai että hän ei ole "syntymä-ortodoksi." Totuushan on, että kukaan ei synny ortodoksiksi. Jokainen ihminen kastetaan Kristuksen kastekäskyn mukaan ja voidellaan sen jälkeen mirhalla. Sen jälkeen hän on ortodoksi. Se, onko kaste ja mirhallavoitelun sakramentit toimitettu vauvana vai aikuisena, ei ole mitään merkitystä.    

Kirkkoon mahtuu kuitenkin kaikki erilaiset ihmiset ja kulttuurit. Erilaisuus on suuri rikkaus ja voimavara kaikkialla, myös kirkossa. Jokainen saa tulla kirkkoon omana itsenään, sellaisen kulttuurin muokkaamana, jonka piirissä on kasvanut. Ihminen saa vaalia omassa elämässään, perhepiirissään ja kodissaan mitä kulttuuria itse haluaa, myös karjalaisuutta, venäläisyyttä tai kreikkalaisuutta. Suomen ortodoksinen kirkko itsekin kunnioittaa omaa historiaansa sillä, että juhlimme Karjalan valistajien päivää luterilaisen pyhäinpäivän aikaan sekä jokaisen Karjalan valistajan omana muistopäivänä pitkin kirkkovuotta. Se täytyy totta kai myös tuoda esille, että kyllä Kikkokin vaalii omaa ortodoksista kulttuuriaan mm. museoiden kautta. Mutta se täytyy tiedostaa, että museon, yksittäisen kulttuurin ylläpidosta tai omista ortodoksisista sukujuurista ei voi muodostua Kirkon ja sen uskovien ihmisten prioriteetti numero yksi eivätkä ne voi olla uskonelämän ydin.

Kirkko ja usko ovat paljon syvempi asia kuin kulttuuri tai sukujuuret, virpovitsat, uskontotunnin askartelut tai karjalanpiirakoiden luodiminen. Edellä mainitut asiat ovat tärkeitä, hyviä ja kauniita, mukavaa puuhastelua sekä luovat ihania muistoja ja yhteisöllisyyttä, mutta ne eivät ole ortodoksisen uskonelämän ainoa tarkoitus. Kirkko on Kristuksen ruumis ja me olemme sen jäseniä. Usko on elävää yhteyttä Jumalaan rukouksen ja jumalanpalvelusten sekä sakramenttien kautta. Se on rakkauden todeksi elämistä. Se on myös kuuliaisuutta Kirkon opetusta ja Jumalaa kohtaan sekä välillä myös vähän kieltäymystä tämän maailman virtauksista. Usko ja Kirkko ovat tie pelastukseen kohti Jumalaa.

Jumalalle ei ole mitään merkitystä mitä sukujuurta, mitä kansallisuutta tai mitä kulttuuriperimää me olemme. Minä olen tärkeä Jumalalle, minuna, omana itsenäni ja persoonana. Tästä kertovat meille esim. se, kun osallistumme sakramentteihin, jotka ovat ortodoksisessa kirkossa hyvin keskeisessä osassa yhteisöllistä ja hengellistä elämää.  Ortodoksit osallistuvat kaikkiin sakramentteihin omalla nimellään: "osallistuu jumalanpalvelija Laura..." Missään ei sanota: "osallistuu jumalanpalvelija Laura Aho omaa sukua Huttu."

Apostoli Paavali opettaa kirjeessään galatalaisille:

Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen. Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne. Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi. (Gal. 3:26-28)

Ei kommentteja: